Työnhakua pyörätuolissa - in English

Interview about my job search as a disabled person. Published online at Talouselämä 21.10.2015 http://www.talouselama.fi/uutiset/tyonhakijana-pyoratuolissa-tahdon-tehda-sita-mita-muutkin-6058263

Job-seeker in a wheelchair - "I want to do what others do"

When digital communications specialist Venla Räty finds an interesting job advertisement, she will first see where the job is located. Helsinki city center has many old and valuable buildings and all jobs there get rejected quickly. The offices there are often impossible for Räty due to her wheelchair. Nearly half of the interesting advertisement get rejected this way. 
"Old buildings in the city center aren't suitable for anyone with difficulties moving about. I find it impossible to even attempt to work in the office with a flight of stairs. "
32-year-old Räty has a nearly finished M.Sc. degree in Economics, and she's a social media specialist. For two years she was responsible for IBM Finland's social media channels and content generation under the title of communications trainee. This year she has been looking for a new job.

Räty's job search has been more difficult due to a muscular disorder. It means that her muscles are weak: the use of the keyboard and mouse is easy, handling physical papers or opening doors is not. For cores demandig hands, she always has a personal assistant with her. 
"Physically, I am weak and some things are done slowly, but the brain works just perfectly. Sometimes it needs to be explained in very simple terms. In front of a computer the handicap is not visible at all. "
Finland is estimated to have over a thousand highly trained people with disabilities like Räty who do not have work. They have official training and degrees, but still they are looking for work in different class than the non-disabled.
 
The Ministry's Chief Inspector Patrik Tötterman says that the employment of disabled people hasn't been affected in the last few decades by economic turns or help offered to the employers, finding a job has always been difficult.
"When unemployment fell by half after the 1990s recession, unemployment for people with disabilities and the chronically ill, it had no effect."
A significant barrier to employment according to Tötterman are what employers think might be risks with disabled people: the fear of too many sick days, reduced productivity, and disability retirement.
Tötterman believes that society should "buy" the risk of employing the disabled from the employers - despite the fact that he suspects the risks to be largely imagined.
"True equality is generated by placing the disabled person in a slightly better position, for example, certain social security benefits or the possibility to pay the wage subsidy for longer."
Räty's university education and work has been a no-brainer, even as severely disabled she will still get a modest basic income from Kela. Many of her acquaintances with disabilities has chosen the easier path, and are without degrees.
"I do not want to sit at home doing nothing," she says.
Räty suspects that working at a disability organization might be easier for hher than the competition of the private sector work: the attitudes are already positive and possible special arrangements aren't a deal breaker.
"It would be easy to go to that side, but I'm always the difficult one - I want to do what everybody else is doing."
This year, she has sent a couple of dozen job applications, but they have not turned into interview invitations. She doesn't tell directly about her disability, she just hints at it by telling she employs many personal assistants and has activities at the local Neuromuscular Disorders Association.

"It may be that reading the application it's easier to see all the downsides and not the actual knowhow. In the past, when I have been able to get to an interview, the potential employer has got over the fact I'm in a wheelchair. "
Räty's dream job is similar to other people near graduation: interesting, challenging, permanent - and one where she gets inside. For employers facing people with disabilities her message is simple.
"Treat the applicant like any other. Hiring might lead to some special arrangements, but most likely you will get a highly motivated worker. Applying for a job is so difficult that when you get it, you want to show you really earn it. "

Encounter with a disabled job applicant

 
The more companies have experienced workers with disabilities, the more positive they are being treated. Even a job interview can change your attitude.
Disabled person can be offered work for example as work-experience for his studies, or as a work trial through employment office, Kela or pension companies.
For the reasonable costs of workspaces and tools, adjustments, it is possible to obtain support from Employment and Economic Development Office. A maximum of EUR 4 000 financial support is not enough to build a lift or disabled toilets, but it may be enough for grab rails and a simple ramp.
If the employee's productivity is reduced, the employer is possible to get a wage subsidy.

CV uusiksi

Selailin työnhakusivustoja, ja iski jostain syystä vimma tehdä CV:ni kokonaan uudestaan. Vanhassa mallissa ei ollut sinänsä muuta vikaa kuin pituus. Se oli jossain vaiheessa venähtänyt kahden sivun mittaiseksi. Päätin ottaa CV:stä vain oleelliset tiedot uuteen versioon ja tehdä siitä visuaalisemman ja enemmän oman näköisen. Käytännössä siis siihen tulisivat työkokemus, koulutus, IT-taidot ja yhteystiedot sekä oma kuva.
Päätin tehdä koko CV:n aivan omaan malliin, eli en valmiita esimerkkejä. Visuaalisuuden aioin toteuttaa pienten kuvakkeiden avulla. Ne toteutin itse, jotta ne olisivat persoonalliset. 

Omasta kuvasta tulikin ongelma, koska sopivaa valokuvaa ei ollut olemassa enkä jaksanut kaivaa kameraa esiin. Mietin hetken, ja päätin piirtää nopeasti kuvan itse vanhan valokuvan pohjalta. Näin sain juuri uuden CV:n tyyliin sopivan kuvan ilman kauheaa säätöä (ja hiusten kampaamista edustuskuntoon).
Tein ensimmäisen version, ja totesin ettei suunnitelmani toimi. Eri kohdat eivät vain olleet tasapainossa ja IT-taidot veivät liikaa tilaa. Karsin muutaman yksityiskohdan lisää, ja se ei silti näyttänyt hyvältä. Piti siis vaihtaa mallia.

Uuden suunnitelman pohjaksi tuli nettisivuni. Tein siis muutaman köynnöksen koristeeksi samaan tyyliin kuin nettisivullani, ja mallailin niitä InDesignissä paikalleen tekstien kanssa. Se näytti heti paremmalta kuin edellinen versio. IT-taidotkin muuttuivat listasta tagi-pilveksi, painotettuna osaamiseni mukaan. Loppuvaiheessa kaverini auttoi fonttien ja muun ulkoasun säätämisessä.

Valmis CV näyttää mielestäni aika hyvältä, ja ainakaan kenelläkään ei ole samanlaista.

Julkinen vai yksityinen

Tätä blogia kirjoittaessa ja omaa työnhakusivua tehtäessä tulee mietittyä, miten paljon omia asioita varsinkin työnhakuun liittyen kannattaa julkaista netissä. Liian vähän, niin työnhakukampanjassa ei ole ideaa, ja liikaa... No, siitä voi seurata kaikenlaisia ongelmia. Minulla on esimerkiksi aina ollut työnhakusivullani sähköpostiosoite ja puhelinnumero, jotta potentiaaliset työnantajat saavat minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteesta seuraa jonkin verran roskapostia. Puhelinnumerosta on taas ollut kiinnostunut eräs mieshenkilö, joka halusi malliksi piirustuksilleni.
En myöskään halua aivan kaikkea työhistoriaani ja koulutustietojani kaikkien tietoon. Työnantajillakin voi olla rajoituksia siinä, mitä kaikkea esimerkiksi työtehtävistä saa kertoa. On eri asia kertoa vaikka tehneensä markkinointisuunnitelmia kuin selostaa tarkkaan suunnitelmien sisältöä, luontiprosesseja ja työkaluja.
Muutamat tutut ovat laittaneet koko CV:nsä nettiin kaikkine yksityiskohtaisine selostuksineen. Oma ratkaisuni oli taas kirjoittaa "tiivistelmä" ilman tarkkoja tietoja ja laittaa se julkiseen levitykseen. Samoin netissä oleva avoin työhakemukseni on kirjoitettu sitä silmällä pitäen, että sen saattaa nähdä kuka tahansa. Pois olen jättänyt mm. päivämääriä ja työnantajien ja vapaaehtoistoiminnan järjestöjen nimiä vaihtelevista syistä. Niiden sijaan pyrin kertomaan enemmän omasta osaamisestani ja mitä työtehtäviini on kuulunut.

Lomakkeiden täyttöä

Tämä päivä menee työhakemuksia kirjoittaessa eli käytännössä täyttäen nettilomakkeita erilaisissa rekrytointijärjestelmissä. Jo parin kohdalla se tuntuu turhauttavalta. Kaikki lomakkeet eivät ole hyvin suunniteltuja, eivätkä tee eroa avoimen hakemuksen tai tiettyä paikkaa koskevan hakemuksen välillä. Joihin kohtiin ei myös anneta tarpeeksi järkeviä vaihtoehtoja (määräaikainen ja osa-aikainen työsuhde eivät ole välttämättä kaksi eri asiaa). Törmäsin myös lomakkeeseen, joka pakotti pohtimaan omia onnistumisiaan töissä. Tästä seurasi oma jatkopohdinta, että miten totuudenmukaisesti näihin kysymyksiin pitäisi vastata. Kuinka moni kertoo tässä kohti oikeasti epäonnistuneensa työtehtävissään? Se ei varmaan potentiaalista työnantajaa kauheasti houkuttelisi.
Lomakkeiden täyttö ja copy-pasteaminen jatkukoon. Huomenna matkamessuille miettimään tulevaisuuden suuntia.

Brändäys edistyy

Osa brändäys-jutuista tuli jo hyödynnettyä, kun kirjoitin pohjan avoimeen työhakemukseen. Netissä on nyt julkinen versio. Yrityksille ajattelin tehdä hieman kohdennetumman version, mutta siitä tuonnenpana.

Osui myös silmiin Oikotiellä oleva bloggaus juuri itsensä brändäämisestä. Siinä käsitellään brändäämisen työkaluja työnhaussa.

Itsensä brändääminen

CV päivitetty ajantasalle, niin voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Pitäisi miettiä, miten haluan erottua muista hakijoista ja millaisen kuvan haluan itsestäni antaa työnantajille. Eli siis rakentaa henkilöbrändi. Sefen sivuilta löytyi jopa vinkit brändin rakentamiseen viidessä minuutissa liittyen työnhakuun. Vinkit ovat hyviä peruspalikoita:

• Tee Facebookkiin julkinen osio
• Luo LinkedInin profiili
• Tee Twitter-tili omalla nimelläsi
• Hyödynnä Googlen palvelut, Youtube ja Google plus
• Luo blogi omalla nimelläsi ja kirjoita kaksi artikkelia
• Kommentoi kymmentä työhösi liittyvää blogikirjoitusta

Noista ei kuitenkaan ole apua, ellei tiedä mitä niihin kirjoittaa. Lisäksi se brändi pitäisi ehkä ulottaa jopa työhakemukseen saakka: toistaa samaa teemaa aivan joka paikassa. Brändin kautta on helpompi rakentaa oman näköinen työhakemus.
Työta hakiessa brändin kanssa kannattaa ottaa toki huomioon myös ala, jolle aikoo. Sosiaalialalla käytetään blogeja ja sosiaalista mediaa varmasti vähemmän kuin IT-alalla, eli twiittaaminen ei ehkä tuo sitä sairaanhoitajan paikkaa. Pitää myös mennä sinne, missä oman alan ihmiset (ja työnantajat) netissä ovat. Media-alan väkeä on Twitterissä, ohjelmoijia taas löytynee enemmän koodaukseen keskittyviltä sivustoilta.

Mutta siis takaisin alkuun, millaisen mielikuvan haluan luoda itsestäni työnantajille. Ehkä paras ensimmäiseksi miettiä, mitä haluan tehdä työkseni. Sosiaalinen media on ehkä se omin juttu, mutta pelkkä Twitter saattaa käydä tylsäksi pidemmän päälle ja nettiviestintä kiinnostaa yleisestikin ottaen. Markkinointi saattaisi mennä samaan pinkkaan, mutta myynti ei taas ole oikein minua varten. Pitää siis olla tarkkana, miten tämän muotoilee. Tekninen puoli voisi osittain myös kiinnostaa. Onlineviestinnän asiantuntija voisi siis kattaa yleisesti kaiken haluamani ja olla se päätavoite. Lisäksi onlineviestintä kuulostaa hienommalta kuin nettiviestintä.
Sitten ominaisuuksiini. Ahkera yrittäjähenkinen joukkuepelaaja on se perusklisee, mutta olenko oikeasti kaikkea tuota? Varmasti ainakin kun oikeasti yritän, mutta haluanko sittenkään työpaikkaa, jossa joutuu olemaan esimerkiksi yrittäjähenkinen koko ajan? Jotain voin siis jättää pois kliseistä varmasti pois. Ja lopuille keksiä synonyymit, jotka eivät kuulosta niin kliseeltä. Tällaisia adjektiiveja kannattaisi kuitenkin kehitellä lisää.
Haluan myös olla oman alani asiantuntija, eli nettiviestintä pitää tuoda vahvasti esille. Siitäkin pitää erotella ne osa-alueet, joissa olen hyvä ja etenkin ne, joita haluaisin tulevassa työssäni tehdä. Osaan monia asioita, mutta en kaikkia niistä halua tehdä työkseni. Tekstipohjainen viestintä on tutumpaa kuin videot, valokuvat ja grafiikat, mutta toisaalta haluaisin ehkä niitä myös käyttää enemmän. Minulla on pohjaa myös teknisempään puoleen, mutta koodariksi minusta ei ole, eli näitä kannattaa tuoda jotenkin esiin.

Missä sitten oma henkilöbrändini tulee näkymään? Koska profiloidun onlineviestinnän asiantuntijaksi (kuulostaa hienolta!) pitää brändini tietenkin näkyä netissä. Tämä blogi ehkä kertoo bloggaus- ja kirjoitustaidoistani, Twitter ja muu sosiaalinen media kertoo sen alan osaamisesta, oma nettisivuni toimii "kotipesänä" eli siellä esitellään hieman kaikkia työelämään liittyviä taitojani, ja tämän kaiken linkkaaminen yhteen kertoo toivottavasti jotain SEO-osaamisestani.

#hirewepsi

Blogi siirtyy muutamaksi kuukaudeksi henkilökohtaisemmalle linjalle, eli seuraamaan omaa työnhakuprojektiani. Lasken sen projektiksi, koska sillä on selkeä tavoite ja päätepiste eli uusi työ. Tänne blogin puolelle tulee lähinnä pohdintaa työhakemuksista teeman mukaisesti.
Tarkoituksenani on tehdä tietenkin täsmähakua, kun näen mielenkiintoisia avoimia paikkoja, mutta kirjoittaa myös avoin hakemus ja lähetellä sitä sopiville tahoille. Lisäksi käytän omia nettisivujani, Twitteriä ja LinkedIniä työnhaun tukena, sekä tätä blogia ja Google plussaa. Nettisivuiltani löytyy tiivistetty CV (koska kaikkea en halua kuitenkaan aivan julkisesti kertoa) sekä muokattu versio avoimesta hakemuksestani. Näitä yritän sitten mainostaa somessa. Koska olen onlineviestinnän alalla, tämä tuntuu sopivalta taktiikalta. Alan ihmiset ovat kuitenkin netissä ja seuraavat Twitteriä.

Ja miksi #hirewepsi? Käytin sitä joitain vuosia sitten työnhaussa Twitterissä. Pyysin tuttujani kertomaan, miksi juuri minut pitäisi palkata. Tuloksena oli positiivista huomiota ja työhaastattelu. Siitä on siis hyvä jatkaa...